perjantai 18. toukokuuta 2012
Vesisateessa röökin polttaminen saunan jälkeen, alkoi taas tuntumaan jotenkin -ei mun jutulta. Pitäisi olla lujaa menossa tossa kadun kulmassa, vaikka tosiasiassa vihaan katuja ja ihmisiä. Sumuisia aamuja ja auringonrippeitä. Vesi kastelee alaruumiin ja kädet, pään, jolloin tajuaa, ettei sitä jaksa enempää. Ihminen juo janoonsa ja syö mielihaluihinsa. Ihminen kuulee, kun tahtoo viihtyä. Näkee, jotta voisi kirjoittaa näkemänsä ylös. Toiset juoksee, jotta näyttäisivät hyvältä. Minä juoksen, jotta pysyisin hengissä.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Kaduilla en näe mitään
taivaalla en näe mitään
Seinilleni en ole maalannut
Lasiini en ole kaatanut
Tuhkakuppi ei ole käytössä
Peilit eivät näytä kasvojani
Olen irtoamassa, otteestani
palaamassa toisaalle.
Kylmyys on vain oire,
lahja minulle, jotta tunnen.
Kenkäni päästävät kevätauringon
vedeksi muuttaman lumen
jalkoihini.
Jotta muistaisin,
en pidä tästä vuodenajasta.
taivaalla en näe mitään
Seinilleni en ole maalannut
Lasiini en ole kaatanut
Tuhkakuppi ei ole käytössä
Peilit eivät näytä kasvojani
Olen irtoamassa, otteestani
palaamassa toisaalle.
Kylmyys on vain oire,
lahja minulle, jotta tunnen.
Kenkäni päästävät kevätauringon
vedeksi muuttaman lumen
jalkoihini.
Jotta muistaisin,
en pidä tästä vuodenajasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)